Miten tehdä joogasta mukavaa?

Blogikirjoituksia joogasta. Mitään ei kannata uskoa, vaan kokeilla itse käytännössä, mitä käyttökelpoista kirjoituksen sisällöstä voi löytää!

Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena on avata, miksi joogan asana-harjoituksen muuttaminen tuntumaan "mukavalta" voi olla kokeilemisen arvoinen asia. Monille asana-harjoitus on "mukavaa", ja ajatus siitä, etteikö se sitä olisi, voi kuulostaa hassulta. Monelle harjoitus voi kuitenkin olla ikään kuin pakkopullamaista puurtamista, vaikka tiedostaisikin harjoituksen hyödyt itselle. Tämä kirjoitus ehdottaa tapoja saada omasta harjoituksesta tietoisempaa, miellyttävämpää sekä motivoivampaa - eli kokonaisuudessaan mukavampaa.

Ohjaaja voi auttaa kohti mukavuutta joogassa, mutta ei aina valitse tai muista tehdä niin

Mitä on mukava jooga?

Mukavuus tässä yhteydessä ei tarkoita, etteikö harjoitus voisi olla esimerkiksi fyysisesti hyvin intensiivinen ja asanan muoto (kehon linjaus ja lihasten aktivaatio tai rentouttaminen) voimakas. Mukavuus viittaa suhtautumistapaan miten harjoitus tehdään tai miten vaikkapa yksi asana tai jopa pelkkä asanan osa-alue tehdään. Kaksi elementtiä olisi hyvä olla läsnä harjoituksen aikana: tiedostaminen sekä irti päästäminen. Tiedostaminen on kokonaisvaltainen tapa kokea ja ymmärtää omaa kokemustaan kehollisesti sekä mielen tasolla asana-harjoituksen aikana. Tiedostaminen voi olla niin sanottua metakognitiivista tietoisuutta - tiedän, että tiedän. Ikään kuin ottaisi askeleen pois päin omasta kokemuksesta ja "näkisi" tai "todistaisi" itsensä olemassa ja tekemässä ilman dissosiaation usein negatiivista makua. Irti päästäminen on tiedostamisesta kumpuavaa tai tarjolle tulevaa mahdollisuutta rentoutua ja antautua hetkelle ja kokemukselle sellaisenaan kuin se esiintyy yrittämättä väkisin muuttaa mitään tai yrittämättä estellä kokemuksen eri aspekteja. Irti päästämisen rentoutuminen voi olla samanaikaisesti hyvin kehollinen/aistillinen tapa rentoutua sekä henkinen tapa rentouttaa mielensä, arvostelunsa ja tulkintansa ilman puristamista.

Harjoituksen mukauttaminen sen hetken fyysiseen kykyyn

Asennon muoto ja intensiteetti kannattaa aina mukauttaa sen päivän ja vielä tarkemmin, sen hetken, fyysiseen jaksamiseen ja kyvykkyyteen. Tämä on suositeltavaa myös silloin, kun ohjaaja ei erikseen anna vaikeampia tai helpompia variaatioita asanasta. Joogatunnilla näkee hyvin paljon (erityisesti aloittelijoiden parissa mutta myös kokeneempien kanssa) asanaan itsensä pakottamista - yritetään tehdä asana samalla tavalla tai intensiteetillä kuin ohjaaja tai muu ryhmä. Taukoja ei välttämättä oteta jos muut ryhmäläiset eivät sitä tee. Tämän tyyppisen ryhmäpaineen lisäksi vähintään yhtä ison tai vielä isomman roolin asanan tekemiseen tuo oma (usein tiedostamaton tai kyseenalaistamaton) tapa tehdä kaikki 110% puristamalla tai suorittamalla ja viemällä fyysinen epämukavuus jopa romahduspisteeseen, (asana jää kesken väsymyksestä tai kivusta lysähtäneenä) tai ainakin äärimmilleen asti (hengitys ei ole hallittua joogista hengitystä vaan esim. pidätystä tai läähätystä, lihakset ovat ylijännittyneet ja asanan muoto ei ole linjauksiltaan enää hyvä eikä turvallinen). Voi olla myös niin, että pyrkii väkisillä saamaan asanan näyttämään samalta kuin viime viikon harjoituksessa tai jopa vuosia sitten kun "kunto oli parempi", vaikka tämän päivän kunto ei sitä sallisikaan ja keho vastustaa.

Tietoisuutta joogalla kehon ja mielen prosesseihin

Tällaisten, usein tiedostamattomien toiminta- ja asennoitumistapojen tiedostaminen, hyväksyminen ja mahdollinen muokkaaminen on tärkeä osa joogan prosessia. Miksi? Tärkein syy on se, että keskittyminen ja huomion keskittäminen kärsivät jos joogaa tekee jatkuvasti intensiteetiltään yli oman tasonsa. Muita syitä ovat motivaation säilyttäminen harjoittamista kohtaan sekä tietysti joogan tekeminen turvallisesti ja miellyttävästi. Jos asanan tekeminen on jatkuvaa tiedostettua tai tiedostamatonta vertailua muihin ja itseensä, on harjoituksessa läsnä ylimääräinen puristava psyykkinen jännite ja mahdollisesti jatkuva itsensä tuomitseminen tai arvostelu sekä niitä seuraava pettymisen maku. Jos oma kehon suorityskyky on ollut parempi viime viikolla tai vaikkapa viisi vuotta sitten, syntyy helposti tämän ja sen hetken tilan välillä negatiivista arvostelevaa vertailua. Vaikka tällainen arvostelu ei olisikaan ylitse pursuavan voimakasta itsensä sättimistä, voi arvostelu olla läsnä esimerkiksi eräänlaisena emotionaalisena varjona, jota on vaikea tunnistaa mutta joka kaventaa omaa tietoisuutta ja omia mahdollisuuksia toimia laajasti ja rennosti.

Tämän välttäminen olisi periaatteessa hyvin yksinkertaista, mutta ei aina kovinkaan helppoa. Pitäisi jotenkin opetella ja harjoitella päästäämään irti omista ja muiden odotuksista ja tehdä harjoitusta orgaanisen virtaavasti ilman puristamista. Tai ainakin edes niin, että tiedostaisi itsensä puristamassa silloin kun puristaa. Pitäisi siis kohdata omat urautuneet lähestymistavat sekä habituaatiot ja haastaa ne - yrittää vapautua niistä, joka voi olla egolle isolle tehtävä, paljon isompi tehtävä kuin asanan "hienosti" suorittaminen fyysisesti! Hyvä muistaa, että kaikenlainen vapautumisen edistäminenkin voi olla olla omaa suorittamistaan, mutta ei siitä nyt enempää.

Toki on mahdollista hyväksyä omat urautuneetkin lähestymistapansa ja olla muuttamatta mitään, mutta tämän blogikirjoituksen tarkoitus on ehdottaa vaihtoehtoja jos tietynlaiset lähestymistavat haittaavat omaa harjoitusta ja motivaatiota. Jännittynyt suorittaminen on yksi tapa olla ja tehdä, enkä sitä tuomitse. Sille on kuitenkin kokeilemisen arvoisia vaihtoehtoja.

Intensiivisyys ja lempeys kehon ja mielen tasolla eivät ole toisiaan pois sulkevia asioita

Miten joogaharjoitusta voi mukauttaa "mukavammaksi"?

Kuinka harjoitusta voisi sitten mukauttaa mukavammaksi ja motivoivammaksi?

1. Opettelet kärsivällisesti hallitsemaan hengitystäsi - yksinkertaistettuna hengitys on pitkä ja jatkuva. Pidätystä ja huohotusta vältetään.

2. Venyttämistä vaativat asennot - ei kivuliasta ylivenyttämistä (tämä on eri asia kuin että venytys olisi intensiivinen)

3. Kehonalueet jotka eivät tarvitse lihasaktivaatiota pysyvät rentoina

4. Itse voi ottaa aina tauon kun tarvitsee

5. Asanasta voi tehdä helpomman version, tehdä eri asanan tai jättää asanan kokonaan välistä. Tätä varten täytyy uskaltaa kysyä ohjaajan neuvoa jos ohjaaja ei sillä kertaa ohjaa variaatioita koko ryhmälle tai sinulle henkilökohtaisesti.

6. Ei pistävää kipua koskaan

7. Jatkuva henkinen ja fyysinen "irti päästämisen" harjoittelu fyysisesti haastavissa ja helpoissa olotiloissa (tärkein)

8. Kysy silloin tällöin (ei jatkuvasti) itseltäsi asanassa - onko tässä sopiva määrä intensiteettiä ja rentoutta ja anna kehon luonnollisesti ilmentää vastaus ilman liiallista konseptualisointia tai ylianalysointia

Mukavuus pelkkää tekosyytä olla ponnistelematta?

Onko tässä kirjoituksessa kyse vain lempeästä laiskottelusta? Ei kai keho tai asana kehity jos ei vie itseään epämukavuusalueelle?

Avain "mukavuuden" tuomisessa harjoitukseen on intensiteetin ja rentouden tasapainossa. Rentous voi olla luonteeltaan paitsi fyysistä, niin myös henkistä. Oleellinen kysymys on mikä on oma suhtautuminen intensiteetin tunteeseen (ei intensiteetti itsessään). Asana-harjoituksessa kuten elämässä muutenkin on aikoja, jolloin tarvitaan intensiteettiä ja toiset ovat siihen luonnostaan taipuvaisempia kuin toiset. Sama pätee rentouteen sekä "lempeyteen". Kokemukseni mukaan nämä eivät ole millään tavoin toisiaan pois sulkevia asioita, mutta intensiteetti ja rento lähestymistapa yhdistettynä saattavat vaatia harjoittelua sekä tottumista uuteen.

Kyse ei ole vain siitä, ettei menisi itselle liiallisuuksiin, vaan siitä, että asana tuntuu "mukavalta" silloinkin kun se kehon tasolla saattaa tuntua "epämukavalta". Tämä pätee myös itselle helppoihin ja lempeän rentoihin asanoihin, jotka voivat voimakkaan intensiivisen kehotyöskentelyn tavoin nostattaa vastustusta, mielen suorittamista, ärsytystä, keskittymisen harhailua jne. Asana, jossa ollaan täysin helpon rentona fyysisesti, voi olla henkisesti ja mielelle joskus hyvin haastava.

Puristaminen, suorittaminen ja jännittäminen ovatkin ensisijaisesti mielen tulkintoja ja mielen tekemisen tapoja, jotka usein heijastuvat myös kehollisena vasteena.

Kaikki yllä mainittu ei oikeastaan eroa paljoa muista liikuntamuodoista asana-harjoituksen lisäksi. Otetaan esimerkkinä kuntosaliharjoittelu, joka monilla kestää muutaman kuukauden ajan pikaisena pyrähdyksenä ilman, että harjoitus vakiintuu koskaan. Jos toistojen määrä, tekninen osaaminen ja liikevastuksen määrä tai henkinen rentous eivät ole oikealla tasolla, ei hommasta tule jatkuvuuden kannalta tasaista. Tällöin voidaan sanoa, että saliharjoittelu ei ole tietyssä mielessä "mukavaa". Toinen esimerkki tulee kilpaurheilusta, jossa urheilijat usein korostavat parhaiden ja flowtilamaisten suoristusten syntyvän vain silloin, kun ei "purista liikaa". Puristaminen, suorittaminen ja jännittäminen ovatkin ensisijaisesti mielen tulkintoja ja mielen tekemisen tapoja, jotka usein heijastuvat myös kehollisena vasteena. Päinvastainen on myös totta. Jos keho tai kehonosa on epähuomiossa liian jännittyneessä muodossa, "tarttuu" tämä jännittyneisyys muuten rentoon mielen tasoon ja keskittymisen tasoon.

Mistä tietää, että joogaharjoitus on mukavaa?

Nenäkkäästi voisi sanoa että joogaharjoituksen tietää olevan mukavaa siitä, että se on mukavaa! Tällöin motivaatio säilyy pitkässä juoksussa, vammoja tulee vähemmän ja joogan "syvemmät tasot" ovat ehkä vähän helpommin harjoitettavissa. Ehkäpä tällainen jatkuvaan antautumiseen ja irti päästämiseen, voiman ja rentouden harmonisuuteen pyrkiminen ja tiedostamisen korostaminen ovat jo "syvempiä" tasoja itsessään?

Suosittelen, että asana-harjoituksessa täyttyisi kaksi seuraavaa ehtoa, mutta joista aluksi vähintään yhden täytyisi toteutua:

• Asanat tuntuvat "mukavalta" niitä tehdessä

• Asana-harjoituksen jälkeen tuntuu hyvältä

Mukavia hetkiä joogamatolla!

Kirjoittaja on joogaohjaaja, mindfulness-ohjaaja ja työhyvinvoinnin kouluttaja Joonatan Jääskeläinen Avara Joogalta Oulusta.

Tasapaino eli harmonia on avain joogassa syvemmälle kulkemiseen